13. Urheilu menee kovaa vauhtia maksukanaville

Petteri Järvinen kertoo verkkokolumnissaan "Penkkiurheilija, sinua rahastetaan" (8.3.2011, petterijarvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi) kuinka urheiluohjelmat siirtyvät entistä enemmän maksullisille kanaville. Järvinen huomauttaa televisiomaksujen noususta ja siitä, että rahat menevät vielä ulkomaalaisten omistajien taskuihin. Hän ei ole ollenkaan yllättynyt muutoksesta ja odottaa sen jatkuvan.

Olen Järvisen kanssa samaa mieltä, että meneillään oleva kehitys on ollut täysin odotettua ja luonnollista, mutta mielestäni harmillista. Perinteisten suomalaisten menestyslajien kuten maastohiihdon ja mäkihypyn olisin toivonut jäävän YLE:lle, mutta toisin kävi. Suomalaiset ovat tunnetusti olleet, varsinkin näitä lajeja seuratessaan, urheiluhulluja, ja vielä paremmin sanottuna menestyshulluja, joten tapahtumat olisivat saaneet näkyä kaikelle kansalle. Monet vanhukset, jotka seuraavat näitä perinteikkäitä urheilulajeja, eivät halua käyttää eläkkeestään enempää rahaa maksullisiin kanaviin TV-maksujen muutenkin noustessa.

Yleisradion tulisi mielestäni säilyttää tällaisten perinteisten lajien lisäksi urheilutapahtumat, joissa urheilijat kilpailevat edustaen kotimaataan varsinkin jos suomalaisia on lajissa mukana, kuten juuri esimerkiksi maastohiihto. Tällaisiä tapahtumia ovat Olympialaiset, jääkiekon maailmanmestaruuskisat ja jalkapallon arvokisat, vaikka Suomi ei ole jalkapallossa ollutkaan mukana. Nämä suuret urheilutapahtumat kuuluvat koko kansalle, koska monet meistä kokevat ylpeyttä nähdessään urheilijoita edustamassa Suomea. Suomalaisten isänmaallisuuden tunne olisi varmasti kokenut kolauksen, jos Sami Jauhojärven ja Iivo Niskasen kultamitalihiihto Sotshin talviolympialaisissa olisi näkynyt vain maksukanavilla.

Järvisen kolumnista on nyt mennyt muutama vuosi, ja hänen kirjoituksessaan on muutamia vanhentuneita tietoja. Jääkiekon MM-kisat ovat jälleen palaamassa takaisin YLEn tarjontaan, mikä on hyvä asia. YLEn urheilutarjonta etenkin viikonloppuisin on monipuolista ja runsasta. Kanavilla näytetään urheiluviikonloppu-nimisessä ohjelmassa lajeja, jotka eivät muuten saa niin paljon näkyvyyttä, kuten salibandyä, lentopalloa ja jääpalloa.

Niin kuin Järvinen kolumnissaan kertoo, urheilu on loistava rahasampo maksullisille TV-kanaville. Urheilu tapahtuu hetkessä, tilanteet tulevat vain kerran, ja jos et näe tapahtumia suorana, olet jo myöhässä. Näillä valttikorteilla TV-oikeuksista maksetaan tähtitieteellisiä summia, esimerkiksi Englannin jalkapalloliigan oikeudet myytiin noin 6,9 miljardilla eurolla. Kun elämme maailmassa, jossa raha ratkaisee, on täysin ymmärrettävää, että suurimmat ja halutuimmat urheilutapahtumat siirtyvät maksullisille televisiokanaville. Tämä on toisaalta hyvä asia, sillä se antaa tilaa YLE:lle näyttää jo mainitsemiani pienempiä lajeja, ja paljon urheilua seuraavat luultavasti pystyvät hankkimaan maksullisia kanavia, joista he pystyvät katsomaan heitä kiinnostavia urheilulajeja.

Wanhat tanssit

Vuoden 2015 vanhojen tanssit on nyt tanssittu ja opiskelijat ovat takaisin koulun penkeillä. Ennen tansseja mediassa nousi esiin arvostelua kuinka asusteet, kampaajat ja muut juhlapäivään liittyvät varusteet maksavat todella paljon, eikä opiskelijoilla olisi varaa tansseihin. Jopa puhetta koko tapahtuman poistamisesta esiintyi. Mielestäni tälläinen keskustelu on hieman surullista, koska vanhojen tanssit ovat yksi hienoista ja arvokkaista lukioon liittyvistä perinteistä.

Aivan ensimmäisenä haluan sanoa, ettei kukaan pakota ketään osallistumaan tansseihin vaan se on täysin vapaaehtoista. Ihan kuten saat itse päättää millaisen rahamäärän koet tarpeelliseksi käytää juhlapäivään. Kenenkään ei tarvitse ostaa kallista täysin uutta mekkoa tai frakkia, vaan todella hyväkuntoisiakin asuja voi esimerkiksi vuokrata, ostaa käytettynä tai lainata joltakin. Itselleni koko juhlatilaisuus maksoi noin kaksikymmentä euroa ostettuani kengännauhat ja juhlahanskat, eli todella pienellä rahamäärällä voi selvitä.

Vanhojen tanssit ovat hienon perinteen lisäksi myös todella mukava ja iloinen tapahtuma. Niin itse tanssijoilla kuin katsojilla, ainakin ikoisten ilmeiden ja kuuluneen naurun perusteella, on todella hauskaa. Vanhemmat ja sukulaiset seuraavat tarkasti omia jälkeläisiään lavalla ja ovat varmasti ylpeitä heistä. En ymmärrä, miksi tälläinen hieno perinne tulisi poistaa lukiosta, koska ainakin minun, niin kuin varmasti monen muunkin, päivään liittyvät muistot kestävät koko elämän.