torstai 2. huhtikuuta 2015

Rita Hayworth - Avain pakoon

Rita Hayworth - avain pakoon (1994) on Frank Darabontin ohjaama elokuva, joka kertoo elämästä vankilassa. Stephen Kingin novellin pohjalta tehty elokuva sai aikanaan arvostelijoilta positiivista palautetta, mutta katsojia se saavutti huonosti. Loistavan juonen ja tunnelman omaava Avain pakoon onkin noussut vasta myöhemmin suuren kansan tietoisuuteen.

Syyttömyyttään vakuutteleva pankkiiri Andy Dufrense (Tim Robbins) tuomitaan vaimonsa ja hänen rakastajansa murhista kahteen elinkautiseen Shawshankin vankilaan. Vieraassa vankilamaailmassa Dufrense oppii tuntemaan, jopa kantapään kautta, muurien sisällä elävän raa´an yhteisön. Vankilatovereilla, vartioilla eikä niinkään vankilanjohtajalla ole pelkästään puhtaita jauhoja pussissaan. Dufrense onnistuu kuitenkin ystävystymään Ellis Reddingin (Morgan Freeman) ja muutaman muun vangin kanssa. Reddingistä, joka pystyy hankkimaan muurien sisälle lähes mitä tahansa tavaraa, tulee Dufrensen luotettavin ystävä moneksi vuosikymmeneksi vankilan raskaassa ympäristössä. Vaikka eräs pankkiirin ystävistä tekeekin itsemurhan vapautumisensa jälkeen ja Redding on lähellä murtumista, ei Dufrense luovu missään vaiheessa suurimmasta unelmastaan: vapaudesta.

En tiennyt elokuvasta ennaltaan juuri mitään, mutta katsottuani sen mietin, miksen ollut nähnyt sitä aiemmin. Avain pakoon toimii oikeastaan jokaisella osa-alueella. Elokuva kuvaa upeasti vankilaelämästä näyttäen sen niin hyviä kuin huonojakin puolia. Hahmot ovat linkittyneet sulavasti tarinankerrontaan, eikä elokuvaa katsoessaan voi olla tuntematta myötätuntoa henkilöiden heikoilla hetkillä. Roolihahmojen näyttelijätkin tekevät hyvää työtä. Varsinkin päähenkilöiden Dufrensen ja Reddingin esittäjät Robbins ja Freeman loistavat, ja he ovatkin saaneet tunnustusta suorituksistaan.


Elokuvan koskettava juoni, joka pohjautuu hienosti sen teemoihin ystävyyteen ja periksiantamattomuuteen, on kuitenkin omaa luokkaansa. Tarina rakentuu koko elokuvan ajan samalla pohjaten elokuvan koskettavaa loppua. Lopussa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen ja siinä paljastetaan pienoisia yllätyksiä. Avain pakoon noudattaa monelle elokuvalle tyypiillistä ”vaikeuksien kautta voittoon”-kaavaa, jossa kaikki päättyy lopulta hyvin. Kyseinen elokuva toteuttaa sen kuitenkin todella loistavasti ja tavalla, jota on itse asiassa vaikea selittää. Kaiken tämän lisäksi elokuvan työryhmä on tehnyt hyvää työtä kuvauksen ja musiikin parissa, jotka sopivat loistavasti sen tunnelmaan, eikä kertojaäänessäkään ole mitään valittamista. Avain pakoon oli todella positiivinen yllätys ja suosittelenkin sen katsomista kaikille.