Heikki katseli ylhäältä lentokoneesta allaan näkyviä Kanariansaaria. Hän oli työskennellyt jo 20 vuotta Helsingissä mainostoimiston johtajana, mutta nyt oli aika lähteä pidemmälle lomalle. Itse asiassa keski-ikäinen, elämäänsä hieman kyllästynyt mies ei ollut edes ajatellut milloin hän palaisi takaisin Suomeen. Heikillä ei ollut kotimaassaan oikeastaan mitään, ellei vaativaa työtä lasketa. Perhettä hän ei ollut onnistunut perustamaan työkiireiden lomassa, ja vanhemmatkin olivat jo kuolleet. Muutaman hyvän ystävän kanssa Heikki kävi viikonloppuisin lähibaarissa katsomassa jalkapalloa, mutta edessä oleva tehtävä sallisi uhrauksen, ettei hän enää ehkä näkisi ystäviään.

Heikki havahtui ajatuksistaan lentokoneen kuulutukseen ja huomasi, että turvavyön merkkivalo oli sytytetty. Laskeutuminen kohti Gran Canarian päälentokenttää alkoi. Heikki oli ollut monesti ennenkin lentokoneessa työnsä puolesta, joten lentämisessä ja laskeutumisessa ei ollut hänelle mitään uutta. Lentokone laskeutui pehmeästi, ehkä hieman pomppoillen, kiitoradalle, aivan kuten Heikki oli olettanutkin. Kiiruhtaessaan ulos lentokoneesta hän huomasi eteensä aukeavan kukkalaakson ja oli erittäin mielissään, ettei hänen tarvinnut olla märässä ja pimeässä syyskuisessa Helsingissä.

Las Palmas oli vielä syyskuussakin turistien ja kiireen täyttämä kaupunki, jonka helteinen ilma piti ihmiset ulkona pitkälle yöhön. Heikki saapui hotellilleen, joka sijaitsi aivan kaupungin keskustassa ja mikä tärkeintä pormestari Cardonan talon vieressä. Hän tapasi hotellin aulassa naisen, joka oli hänelle entuudestaan tuttu. Martha oli aina ollut vaitonainen menneisyydestään, eikä Heikki oikeastaan tiennyt hänestä juuri mitään. Ainoastaan sen, että Martha on syntynyt Espanjassa, mutta hänen isänsä, jota Martha ei ollut koskaan nähnyt, on suomalainen. Martha oli ottanut heikkiin yhteyttä ja pyytänyt häntä tulemaan Kanariansaarille. Heikkille oli kerrottu ainoastaan, että heidän oli tarkoitus Kidnapata pormestari Cardonan poika lunnaiden toivossa.

Heikki käveli Marthan perässä huoneeseensa, jossa odotti tarvikkeet huomista kidnappausta varten. Erikoislaatuiset aseet, joita Heikki ei ollut ennen edes nähnyt, saivat hänen ihokarvansa nousemaan pystyyn. Heikki ei todellakaan viihtynyt tuliaseuden lähellä, mutta huominen riski oli otettava, jotta hän pääsisi rahojen turvin Indonesian aurinkorannoille. Oli jo myöhäinen ilta, kun suunnitelma oli käyty läpi ja kaikki asiat oli huolella varmistettu huomista varten.

Heikki heräsi hikisenä ärsyttävään herätyskellon pirinään. Hän oli nähnyt erikoisia unia, ehkä oudoimpina todella pienikokoiset möröt, jotka yrittivät heittää häntä tikoilla. Martha tuli huoneeseen ja muistutti Heikkiä, että Cardona lähtisi turvamiehineen talosta jo puolen tunnin päästä. Silloin olisi aika iskeä, koska talossa oli mahdollisimman vähän vastarintaa estämässä pojan kidnappauksen.

Heikin vatsassa kiersi nopeasti ahmittu aamupala, kun hän katseli Cardonan tontin muuria. Ylityksen jälkeen vastassa olisi oikeastaan vain yksi turvamies ja muutama valvontakamera, mutta sekin oli turhan suuri riski kiinnijäämiseen. Martha oli ehdottanut, että he menisivät suoraan kolmannen kerroksen ikkunasta sisään päästäkseen pojan luokse nopeasti ja huomaamatta.